Veljen kanssa reissussa

Kesän vaelluksia silmällä pitäen tarkoituksenamme oli palauttaa vaelluslihakset ja totuttaa kroppa rinkan painoon. Cppo oli aiemmin tutustunut jo Repoveden kansallispuiston maisemiin, joten ehdottaessani erilaista reittiä, hän suostui oitis. Itse olin vaeltanut Mäntyharju-reitillä useamman kerran erilaisia pätkiä, ensimmäisen kerran jopa melkein koko reitin Sammalisen kodalle saakka.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 16 KM:

Aloitimme patikoinnin tällä kertaa Orilammelta. Majan lähimaastosta päääsimme Murjanmarssi nimiselle taipaleelle, joka sitten myöhemmin yhtyi Repovedeltä tulevaan reittiin. Saavuimme Orilammelle Kouvolan kautta, josta bussi Voikoskelle lähti iltapäivällä. Pääsimme rinkkoinemme matkaan siinä neljän maissa. Ensimmäinen etappi oli 16 kilometriä ja päivä päättyisi Matkoslammen laavullle. (linkki)

Pidimme reitin puolivälissä kunnon ruoka- ja lepotauon, sillä päivä oli pitkä. Arvioitu saapumisaika laavulle oli klo yhdeksän maissa ja arvio piti oikein hyvin paikkansa. Leirissä oli jo viritelty tulet ja sauna oli lämpiämässä, kiitos maastopyöräilijöiden. Lopulta meitä oli ainakin neljä retkikuntaa Matkoslammen laavulla, muut nukkuivat teltoissaan, me laavulla. Oli siis onni, ettei kukaan ollut varannut laavua majoituksekseen, sillä meillä ei ollut tällä kertaa telttaa mukana laisinkaan. Puolen yön maissa pääsimme vihdoin makuupusseihimme testattuamme saunan löylyt. Jäsenissä tuntui kummalliselta...

TOINEN PÄIVÄ 12 KM:

Matka jatkui Matkoslammelta aamu kahdeksan maissa, leirin purku rauhassa ja aamupala vievät aina sen pari tuntia, piditpä kiirettä tai puuhailit rauhassa!

Meillä oli tarkoitus pysähtyä Linkkumyllyn (linkki)maisemiin tutustumassa ja yllätys oli mukava, kun isäntäpari ehti juttelemaan ja keittämään meille kahvitkin. Emäntä oli juuri leipomassa muffinseja, joita saimme maistella kahvin kanssa. Vesivarantoihin saimme täydennystä kaivosta Myllyn pihapiiristä.

Pidimme reilun tauon, sillä meillä ei varsinaisesti ollut tänään mihinkään kiire. Suunnitelmissa oli yöpyä seuraaavaksi Pitkäjärven laavulla (linkki). Ennen laavulle saapumista kävelimme Pitkäjärven rantaa pitkin, jossa pidimme pienen lounastauon. Välillä sadekuuro peloitteli meitä, mutta onneksi vettä ei tullut kunnolla.

Lopulta saavuimme tyhjälle laavulle, ketimme kahvit ja kävimme päiväunille. Päiväunien jälkeen huomasimme saaneemme seuraa. Koiran kanssa yöpymään riippumattoon oli tullut samalla reitillä päinvastaiseen suuntaan kulkeva mies. Vettä sateli nyt reilummin, välillä ukkonenkin jyristeli ja paukkui aivan lähellä, mutta ei silti tullut aivan päälle saakka. Onneksi olimme suojassa laavulla.

Unta ei tarvinnut tänäänkään odottaa, sen verran rasitusta ja osumaa lihakset olivat saaneet. Toki piti pulahtaa Pitkäjärveen ennen illallista ja letunpaistoa!

KOLMAS PÄIVÄ 12 KM:

Aamun toimet ja matkaan. Viimeinen päivä sisältää yhden yllätyksen veljelleni, toivottavasti miellyttävän sellaisen! Lihakset alkoivat tottua jo rinkan painoon ja leppoisa kävelytahti tuntui sopivalta. Ehkäpä tällä kertaa pääsisin Mäntyharjulle saakka!

Vaihtelevassa maastossa, poluilla, metsä- ja kyläteillä matka edistyi hiljalleen. Olin päättänyt pysähtyä Suopellon mehuasemalla Lustigin Taiston luona, jossa ehdoton nähtävyys on Taiston hieno historiallinen suksikokoelma! Saavuttuamme Taiston pihapiiriin, oli aivan hiljaista. Vähän pelotti, ettei ketään olisi kotona. MUTTA huudeltuani talon isäntää, hän olikin ulkotöissä ja vastasi onneksi takaisin. Siitäkös riemu syntyi, jälleennäkeminen pitkästä aikaa! Olin poikennut hänen luonaan aina vain, kun reitti ja aikataulu ovat antaneet myöten.

Istuimme kahvilla Taiston tuvassa parisen tuntia, sillä juttua riitti. Saimme kuulla myös erinomaista soitantaa hanurilla sekä kanteleella. Lupasin palata myöhemmin uudelleen visiitille, koska hänellä on syntymäpäivä ihan lähiaikoina.

Vierailun jälkeen matkaa ei ollut nimeksikään, mutta väsymys alkoi painaa lihaksissa. Sää oli melkein jopa helteinen, mikä lisäsi vielä tuskaa... Sammalisen kota tuli ohitettua ja saavuimme vihdoin Mäntyharjulle Salmelan taidekeskusta vastapäätä olevalle parkkipaikalle. Nyt sai vihdoin laskea rinkan selästään, reissu oli ohi! Kyyti tuli meitä noutamaan, lupasin laittaa kotona ruokaa, sillä sunnuntai-iltapäivänä vapaata terassituolia saisi hakea! Laitoin saunan lämpiämään ja ruuat pakastimesta mikroon, kylläpä olo tuntui taas ihan ihmismäiseltä! Mukavaa on reissata, mutta aina on kiva palata kotiin!

Kumpikaan meistä sisaruksista ei ollut käynyt Lapissa talvella, ainoastaan kesä- ja syksysesongista oli aiemmin kokemuksia. Tähän piti saada nyt muutos! Olimme vähän harjoitelleet hiihtämistä täällä Etelä-Suomessa, joten vihdoin uskaltauduimme pohjoisen laduille.

Saimme varattua majoituksen Saariselältä aivan keskustan tuntumasta. Sieltä oli mukava tehdä hiihtoreissuja, kun latuverkosto lähti aivan ovelta. Kävimmepä Kiilopäällä lumikenkäilemässäkin, mikäpäs meillä ollessa, kun aurinko paistoi. Sään suhteen meillä kävi tuuri, koko viikon aikana satoi ainoastaan yhtenä päivänä. Toki paluupäivän lumiräntäsade Rovaniemelle saakka muistutti meitä, miten vaihteleva keli saattaa pohjoisessa olla.

Erittäin miellyttävä kokemus oli viettää kevättalven viikko Lapissa, Cppo ainakin sai kipinän palata tänne uudelleen ensi vuonna. Saa nähdä miten minun käy.

Tässä erilaisia tunnelmakuvia matkaltamme, lähinnä laduilta, sillä päivät kuluivat ulkona suurimmaksi osaksi. Sisätiloissa lepoa, ruokaa ja saunomista, niistä ei paljoa kuvia irronnut.