39. O Pedrouzo

Toiseksi viimeinen etappi, on tämä valtava happening. Alku matkasta ihmettelimme korealaisten suurta määrää, tänään tuli Brasilian lipulla varustettua väkeä selkä edellä vastaan paljon. Brasilian ymmärrän, siellä katolisella kirkolla on vahva asema yhteiskunnassa. Korea on kysymysmerkki. Mikä saa kaukaisen Aasian maan kansalaiset liikkeelle. Juttuun heidän kanssaan ei syster joutunut kertaakaan. Porukkaa Indonesiasta , Australiasta, muutama kiinalainen, he olivat seurallisia.

Tietysti espanjalaisia oli paljon, Euroopasta joukossa ykkös tapauksia. Raja oli ortodoksisen kirkon valtapiirin rajoilla. Unkarista, Puolasta, Slovakiasta tapasimme muutamia. Vaeltajia saapui Norjasta, Ruotsista sekä pienestä maasta, jossa asuu jääkarhuja ja Kimi Raikkonen. Meidän lisäksi Suomea edusti 5 henkilöä,  joista yksi asui irlannissa. 

Afrikasta oli Egyptistä nuori nainen, Etelä Afrikan kansalaisia oli useita. Tällä hetkellä seurassamme on Rosanna Italiasta ja Irlannista Paul. Oikea kansojen sulatus uuni, tämä buen camino.

38 ARZUA

Shortsi kelit heti aamusta, ensimmäinen kerta tällä reissulla. Nyt oli kulkijoita tiellä, useita pieniä ryhmiä sekä nopeita menijöitä. Jalka vaivaisia, rakkoja varpaissa tai kipeitä polvia. Diagnoosi on helppo, ovat aloittaneet vasta Sarria' sta viikko sitten, nuoret naiset enemmistönä. Sitten on vanhuksia 70 vuoden kahta puolta joilla on romanttinen kuva esitteistä ja tälläisten kävelin viikon kerrallaan bloggaajista. Tässä vaiheessa caminoa voin sanoa että tämä on raakaa touhua. Matkaa on tehtävä 20-25 km päivässä. Sittenkin menee reilu kuukausi 780 km selvittämiseen. Jos haaveilet  caminosta ala harjoitella 10 km aluksi. Lisäät matkaa kunnon alkaessa nousta.

Tänään oli hellettä 28 astetta laitoin rinkan suosiolla kuljetukseen. Silti oli nuutunut olo kun päästiin Arzuaan. Puolen päivän aikaan ei enää helähtänyt buen camino niin kuin aamulla. Vaeltajat olivat väsyksissä. Juominen oli unohtunut useammalta, suosittu ostos kahvilassa oli vesipullo. Meidän annos on 1,5litraa vettä  mukaan heti aamusta, puolen tunnin välein juomatauko.

Tämä meni nyt opetuskertomukseksi, mutta kun etsit ruoka ravintolaa, mene pääkadulta sivuun, ruuhka ravintolassa odotat tunnin annostasi, maksat liikaa ja saat samaa kuin edellisessä kylässä. Sivukadulla on nopea palvelu, hyvä ruoka ja edulliset hinnat. Tämä taas todettiin tänään ties monennenko kerran. Jos rinkassa on tilaa kannattaa matkamuistot ostaa ennen Santiago'a. Säästät selvää rahaa ainakin Arzuassa.

37. Palas del Rei

Tämä päivä oli upea! Heti aamusta aurinko paistoi ja olo oli energinen. Myös veljen eilinen räytymispäivä oli poissa. Pääsimme lähtemään sovitettuna aikana alberguessa syödyn aamupalan jälkeen.  Askel oli kevyt.

Sauvat olivat tarpeelliset heti aamusta. Ensimmäiset kilometrit olivat pelkkää nousua. Lämpötila oli 8 astetta. Se helpotti, ei tullut liian hiki. Saimme kävellä aamun ensimmäiset tunnit melko rauhassa. Polulla ei ollut tungosta. Olimme valinneet kahden pysähdyksen taktiikan. 8 kilometrin kohdalla ensimmäinen tauko ja 17 kilometriä käveltyämme toinen paussi. Kokonaismatka oli 25 kilometriä.

Tulimme perille klo 13:30. Albergue, johon saavuimme oli minulle tuttu jo viime kerralta. Suihkuun, siestan vietto ja kaupungille tutustumaan. Oli liian kuuma. Saimme ostettua jotakin matkamuistoja. Muuten ilta sujui rauhallisesti. Söimme illallista alberguessa.

Loppuviikko on hellettä. Vettä pitäisi juoda tarpeeksi, mutta jotenkin se ei vaan  onnistu. Polvi on ollut ihan kunnossa, en ole tarvinnut teippejä enkä tukea. Olen todella tyytyväinen. Muutenkin jalat tuntuvat sopeutuneen kävelyyn. Kuudes viikko sujuu siis iloisin askelin.

36 PORTOMARIN

Lähtö Sarriasta tuo mieleen ensimmäisen aamun, mustarastas metelöi kurkku suorana. Ilma on vilpoinen. Olo on alaviritteinen, sitä ei paranna vaellus pikkukylien läpi. Kun näkee sen vaatimattoman elämän, ränsistyneet surkeat karjan suojat ym.

Tänään ratkesi mikä pyhättö on rakennettu lantalan puolelle paskan hajuun. Rakenne kahden metrin korkeudessa, ovi siinä on, metrin levyinen. Korkeutta on2, 5 - 3 metriä. Katolla päädyissä kivestä joko risti tai terävä keihäänkärki muoto. Vastaus lihan kuivaus tila. Täällä kaikki leikkele liha on kuivattua. VOI PYHÄ JYSÄYS. Lukekaa uudelleen repikää tukkaanne. 

Ja nyt siirrytään satiirin pariin. Olen kuullut on kaupunki tuolla, joen toisella puolla korkealla mäellä. Luona välkkyvän rantain mä kaupunkiin kuljen, vaikka jalkani uupuen vaipuu. Vapaasti laulajaa mukaillen, kaavilaiset kyllä ymmärtää. PORTOMARIN sijaitsee joen varrella mäen päällä.

Kaikki hyvin, menemme ravintolaan syömään, kun meni sadan kilometrin kilometrin raja rikki. Hyvä rafla, ikkunapaikat, näköala joelle.. Pihvit sitkeitä, kalvoja, rasvaa. Lehmä muuttuu kuulemma ravintolassa häräksi. Huonoin ruoka kokemus mitä matkan aikana on ollut. Mutta kirkkain silmin eteenpäin.

35. vapaapäivä Sarria

Viimeinen varsinainen vapaapäivä ennen reissun loppua. Aamukahvit asunnolla rauhassa, sitten repun pakkaus. Saimme reput säilytykseen tämän päivän majapaikkaan. Kaupunkiin tutustumaan odottaa.

Tämä on kaupunki, josta moni vasta aloittaa vaelluksen. Jotta saa compostelan, eli todistuksen pyhiinvaelluksen suorittamisesta on käveltävä 100 km . Leimoja vaeltajan passiin on saatava 2 päivässä. Totesin veljelle, että todistuksen voi saada, mutta tämä kokemus ja tunne puuttuu. Kun on kävellyt alusta saakka, jossain vaiheessa vaeltajan valtaa suunnaton rauha. Sitä ei ennätä saada 100 kilometrin matkalla. Toinen asia on tämä tunnelma, nämä kaikki kylät kuuden viikon aikana, siihen ei viikossa pääse.

Kaikessa näkyy täällä, että vaeltajia on valtavasti. Albergueiden määrä ja palveluiden tarjonta on runsasta. Juuri aloittavien vaeltajien kasvoilta paistaa suuri innostus, Camino-seikkailu odottaa.
Kymmenelle ensimmäiselle jaksan toivottaa huomenet ja "buen camino", jonon jatkuessa sammuu into ja vaihdan reitiltä toiselle kadulle.

Aamu on harmaa, vuoriston sumu on vallalla. Iltapäivällä luvataan auringon voittavan. Harmaus ei haittaa. On mukavan rauhallinen maanantai, viimeinen viikko alkaa. Ajatukset hiipivät jo kotiinpaluuseen ja Suomeen. Kävelemme muutaman tunnin ympäri kaupunkia kuvaamassa kaikkea mielenkiintoista.

Aikaa on runsaasti, käymme tapaksilla ja pohdimme ajankäyttöä. Päätämme käydä parturissa ennen kotiinpaluuta. Palaamme tarkastamaan hotellin aukioloajat, huomaamme naapurissa parturin. Sinne! Saamme luvan tulla tunnin kuluttua uudelleen. Ennätän käydä kaupassa vihanneksia ostamassa, löydän myös pullapitkon päiväkahville.

Vaikka aika tuntuu matelevan, istun vihdoin parturin tuolissa. Haluan sivuilta lyhyet ja päältä pidemmät hiukset. Parturi aloittaa työn. Veitsi leikkaa valtavia tuppoja, en uskalla katsoa peiliin, vielä. Huomaan vain suurenevan hius kasan sylissä. Lopulta on pakko katsoa peiliin, kun parturi kysyy mielipidettä. Huokaus. On se lyhyt, sitä saa mitä tilaa! Helppohoitoinen hiusmalli.
Velipojalla käy parempi tuuri. Tulee siistin näköinen mies. Vielä tunnistaa.

Ostosten kera majapaikkaan, lounaaksi salaattia ja siesta kutsuu. Oli ihanan rauhallista nukkua. Pari tuntia kului kevyesti höyhensaarilla.  Loppu päivä lepoa, iltapala ja ajoissa nukkumaan. Sellainen on meidän vapaapäivä!

34 SARRIA

Triacastella'sta on vielä mainittava että illalla tapasimme suomalaisen miehen. Hän jutteli kymmenisen minuuttia kansamme, oli vasta kolmas kotimaan kansalainen.

Sumuisessa aamussa reitti kohosi pikkuhiljaa parin tunnin ajan. Puolikymmenen olimme kahvilla, siitä lähtiessämme "kirjailija" otti meistä kuvan ja pientä taustatietoa. Hän kuulema tekee camino vaeltajista kirjaa, sivuilla sitten ollaan postimerkin kokoisessa kuvassa Finlandiasta kaksi kulkijaa.

Kylän raitit menivät suoraan sanottuna navetan takaseinän vieressä, haju oli käsin kosketeltava. Askelia sai varoa, lehmien vatsan toiminta oli ajoitettu tieosuudelle. SARRIA näkyy kukkulan laelta valkoisena, toiveissa lähempänä, todellisuudessa matkaa oli 10km. Loppujen lopuksi 24km sijasta matkaa olikin 18 kilometriä. Oppaat ovat suurpiirteisiä, samoin tien varsissa jos on luvattu 3km, gps näyttää 5 kilometriä niin uskon satelliittia ennemmin.

Olimme sitten kaksi ja puoli tuntia etuajassa. Pääkatua harppoessamme ruokaravintolan löytyminen oli tiukassa. Täytyi turvautua pizza paikkaan, lukija antaa varmaan anteeksi sortumisen. Olimme parin sadan metrin haarukassa, siskoni rinkka  200m pohjoiseen, Airbnb- asunto muutama satametriä länteen. Kiitos Google mapsin kulku käy suurkaupungin kaduilla yhtä varmasti kuin Ahtialan metsissä.

Loppu kaneettina, miltä tuntuu. Aika on menettänyt merkityksensä, samoin pohdin valokuvauksen kanssa, samat  kirkot, kylät, kukat ja maisemat  joka päivä. Saanko tästä enää mitään irti? Seuraan vain kilometri tolppia enää alle 120 kilometriä jne. Viikko vielä ja mitä jäi käteen, uskomaton määrä elämää kiiltokuvan takaa.  Tätä ette näe matkailu ohjelmissa.

33. Triacastela

Meillä ei ollut kiirettä tänään, koska matka oli lyhyt. Söimme aamupalan ja lähdimme taipaleelle vasta klo 8. Aamu oli todella sumuinen. Pian kuitenkin aurinko voitti ja valaisi polkuamme.

Tapasimme aamiaisella muutamia Camino ystäviä, mukavaa oli vaihtaa kuulumisia. Olimme tänään varustautuneet kylmää vastaan, joten eilinen vilustuminen ei toistuisi. Kävelimme reippaasti alaspäin menevää polkua pitkin. Laskeutuminen tuntui helpolta. Polvituki oli paikoillaan ja se oli tarpeen

Pysähdyimme kerran kahville puolivälissä. Perillä söimme lounaan suomalaiseen aikaan klo 11. Odottelimme samalla majapaikan avautumista.
Albergue oli todella hieno ja saimme petipaikat neljän hengen huoneesta. Tänään nukuin kunnolla päivällä, koska näin untakin.

Siestan jälkeen iltapäiväkahvit herkullisen kakkupalan kera ja kauppaan. Välillä tekee mieli laittaa itse ruokaa. Loppuilta kuluu todennäköisesti ähkyssä. Ajoissa nukkumaan. Matkaa on enää alle 140 km!

32. Fonfria

Aamulla pukeuduimme kevyesti, koska viime päivät olivat olleet lämpimiä. Emme ymmärtäneet olevamme vuorilla. Niinpä kumpikin meistä paleli ensimmäiset pari tuntia sykkeet nostattavasta noususta huolimatta. Reilun kilometrin korkeudessa oli sumua, joka tuli kosteutena alas. Puista putoili vettä kulkijan päälle. Ei kuitenkaan satanut.

Maisemat olivat tällä osuudella henkeä salpaavan kauniit, niin kauan kuin sumu ei haitannut näkyvyyttä. Ennätimme ottaa onneksi valokuvia maisemista, ennen kuin sumu saapui.

Kävimme kahvitauolla lämmittelemässä, mutta pian tuli uudelleen kylmä. Oli vaan purtava hammasta ja kestettävä. Taas kaksi tuntia vaellusta ja uusi tauko. Nyt päätimme istuskella pidempään sisällä. Join muutaman mukillisen kahvia ja kuuman veden kanssa brandyn. Vietimme varmaan tunnin verran kahvilassa. Aurinko oli tänä aikana saanut sumulta vallan ja se lämmitti ihanasti. Viimeiset kilometrit perille sujuivat kevyesti, ajatus kuumasta suihkusta laittoi tossuun vielä vauhtia.

Tänään olemme aivan keskellä maaseutua. Olemme kulkeneet monen maalaistalon ohi ja nähneet lukuisia traktoreita. Lehmistä on kokemusta läheltä ja kaukaa. Viimeiseen mäkeen saavuttaessa pääsivät lehmät juuri navetasta ulos, jolloin muutaman hetken ajan tuijottelimme toisiamme, kaksi hämmästynyttä, lehmä ja minä. Jatkoin matkaani, en jäänyt ihmettelemään pidempään.

Se hyvä puoli näissä maaseutu kylissä on, ettei ole liikaa aktiviteetteja valita, voi vain kaikessa rauhassa levätä. Ulkona ei tee mieli olla, vaikka aurinko paistaa. Kylmä on vielä luissa ja ytimissä, lisäksi viereisen karjatilan tuoksut ei houkuttele.

Viimeinen viikko lähtee huomenna käyntiin. Mikäli hyvin käy, olemme perillä Santiagossa ensi viikon lauantaina. Olemme joutuneet muuttamaan hiukan vaellus suunnitelmaa, jonka alussa julkaisin. Matka sujui joutuisammin, kuin oletin. Luulen näin ollen, että olemme päivää ennen suunniteltua perillä. Pitäkää peukkuja meille!

31. LA FABA

Koski kohisee kadun varressa Villa Francassa. Kaupunki on laaksossa, vuoret ympäröivät joka puolella. Näin painajaisunta, "nousemme vuorelle rinkka selässä suoraan, turhia kiertelemättä". Matkan edetessä jokivarren vieressä  nousee kiitoksen huokaus Espanjan tielaitoksen vaai'tus mestarille. Tie on kuin vatupassilla tehty. Kiertelemme joen mukaan laaksojen pohjalla, kohina korvissamme. Tiheän vesakon vuoksi joesta näkyy pilkahdus siellä täällä. Yhtään valokuvaa en onnistu saamaan.

Kylien rakennuksista näkee että tiukassa on leipä täälläkin, ei olla vaurailla  mailla. Sieltähän se viimein tulee mitä köyhä pelkää. Mäki on jyrkkä ja pitkä kuin Ivan Denisovitsin päivä. Kirjallisuutta harrastava lukijani ymmärtää viittauksen. 3 kilometrin nousu ennen La Fabaa on tiukka, vähän väliä on otettava lepotauko. Näin suurta nousua huominen mukaan lukien ei ole ollut kuin ensimmäisenä päivänä, onneksi olin jo unohtanut sen. Hiki valuu silmiin ja juuri kun sarvipään nimi nousee huulille kulman   takaa pilkistää aurinkovarjojen ryhmä.  LA FABA  ja tuuri jatkuu albergue on kylän ensimmäinen, ei tarvinnut hortoilla viimeiseen mahdolliseen.

TÄMÄ SIIS JULKAISTU MYÖHÄSSÄ, KUN EILEN MEILLÄ EI OLLUT WIFIÄ.

30. VILLAFRANCA DEL BIERZO

Olimme kaupunki asunnossa yötä, reitti oli otettava kiinni 1,5 kilometrin päässä. Nyt alkaa edessä liikkua aamuvirkkuja peregrinoja. Tie vie läpi esikaupunki alueen, ruusuja kaikissa väri sävyissä kilometri kaupalla, upeaa. Siistiä puutarhaa, kalliin näköisiä taloja, on silmän ruokaa.. Tänään on kaksi eri ryhmää 10-20 henkeä kantapäillä. Jos he ennättävät kahvilaan, niin on paras katsoa toinen paikka.

Ruoka aikaan syster tilaa tapakset, pientä naposteltavaa. Ensin tulee iso lautanen pehmeitä peruna lastuja, maustekastike on vahva mutta hyvää. Selvitämme perunat, missä toinen lautanen? Sieltähän se tulee, katkarapuja ja isoja 8 kpl. Siinäpä pähkäillään että tällä paikkakunnalla on eri käsitys mitä tapas  on. Urheasti selvitämme tilanteen, eikä viiniä tarvitse tilata lisää. Lämpötila nousee kuin Porissa, vaatetta vähemmäksi ja rasvaa nahkaan.

Kylän pitäisi näkyä ajan ja välimatka tietojen perusteella, toiveet ovat korkealla, kirkontorni kohoaa näkyviin. Kyseessä oli kappeli peltojen keskellä. Tien varressa on kyltti 3,5 kilometriä Villafranca, voi sarvipää. Tunnin jälkeen tuumasimme että oli hyvä kun kyltti valehteli. Matkaa oli vielä mutta kylä näkyi. Wifi baarissa syster etsii alberguen osoitetta, minä torjun nestehukkaa mallasjuomalla. Onneksi olemme lähistöllä enää puoli tuntia perille. Kivan oloinen paikka, peti on kolmannessa kerroksessa, 50 askelmaa rinkan kanssa, por favor.

29. vapaapäivä Ponferrada

Vapaapäivä tuli tarpeeseen. Söimme aamupalan kerrankin kaikessa rauhassa. Pakkasimme reput ja jätimme ne säilytykseen albergueen. Meidän oli hankittava junaliput Santiago de Compostelasta eteenpäin, joten marssimme juna-asemalle.

Lipun osto oli hauskaa. Kun itse ei puhu espanjaa ja myyjä ei puhu muuta kuin espanjaa! Kunnialla selvisimme ja saimme oikeat liput vihdoin käteen. Nyt voimme huoletta jatkaa kävelyä!

Velipoika laski tänään, että kymmenen päivää on jäljellä kävelyä. Saattaa se reilu 210 km sujua vielä yhdeksässä, katsotaan. Vähän riippuu säästä ja omasta voinnista. 2. päivä kesäkuuta ollaan viimeistään perillä. Tavalla tai toisella. Nyt tuntuu hiukan vähäiseltä jäljellä oleva matka!

Tänään olemme syöneet kotiruokaa. Kun melkein joka päivä syö ravintolassa, se  kyllästyttää väkisin. Lounaaksi söimme paikallista suosikkikalaa, turskaa. Sitä on tarjolla vähän joka ravintolassa. Illalliselle valmistin broileria. Lisäkkeenä vihannesriisiä ja mansikoita jälkiruoaksi. Maistui mukavalle.

Viikonpäivät ovat edelleen hakusessa, joten olemme oppineet jo toistelemaan aamusta saakka kyseisen päivän nimeä. Pakko, koska jokainen päivä tuntuu sunnuntailta! Oikea sunnuntai aiheuttaa kuitenkin etukäteis järjestelyjä, koska kaupat ovat silloin kiinni.

Nyt alkaa olla tungosta jo täällä majoituspaikoissa. Mikäli haluaa tiettyyn albergueen, on varattava etukäteen. Aina on tilaa löytynyt parille vaeltajalle. Tähän mennessä meillä on ollut tuuria löytää kivoja majapaikkoja. Tämän päivän Airbnb-asunto on yksi hyvä esimerkki! Tässä olisi saattanut viihtyä pidempäänkin! Vaan ei auta, huomenna 6:30 lähden seuraamaan veljeni selkärepun etenemistä ja koetan kipitellä perässä.

28. Ponferrada

Aamulla heräsimme klo 6 vuoristossa. Albergue sijaitsi 1400 metrin korkeudessa. Terassin kaide ja autojen ikkunat olivat aivan kuurassa. Kun lähdimme liikkeelle klo 7 lämpötila oli 1 astetta!

Tänään oli se päivä, jolloin saapuisimme rautaristin juurelle. Se sijaitsee n 2 km Foncebadon kylästä. Heitin minäkin oman taakkani ristin juurelle. Risti itsessään on todella pieni, mutta tolppa, jonka päässä se sijaitsee, on korkea.

Tuon ristin jälkeen alkoi valtava laskeutuminen vuorelta. Tulimme 1500 metrin korkeudesta Ponferradan kaupunkiin, joka sijaitsee n. 500 metrin korkeudessa. Polvi oli koetuksella, mutta ihmeellisesti se kesti laskeutumisen. Tosin minulla oli polvituki käytössä tänään. Aamulla piti kyllä miettiä, kumpaan polveen sen laittaisin, sen verran hyvässä kunnossa on polvi ollut.

Iltapäivä oli pitkällä, kun saavuimme kaupunkiin. Suihkuun ja lepäämään, päivä oli sen verran rankka. Lounaan olimme syöneet pikkukylässä ennen Ponferradaa.

Siestan jälkeen kävimme illalla syömässä lähiravintolassa. Huomenna on onneksi vapaapäivä! Tänään oli kyllä hieno päivä. Velipoika huokaili myös tyytyväisenä.

Laskujen mukaan meillä on vielä 10 päivää kävelyä. Nopeasti on aika sujunut. Viimeiset päivät tulevat olemaan ruuhkaisia. Monet aloittavat vasta viimeisen sadan kilometrin kohdalta saadakseen Compostelan eli todistuksen pyhiinvaelluksen suorittamisesta.

26. Poikkeuksellisesti vapaapäivä Astorga

TÄMÄ TULEE NYT PÄIVÄN MYÖHÄSSÄ, SILLÄ EILEN MEILLÄ EI OLLUT WIFIÄ.

Vapaapäivän aamuna emme nukkuneet tietenkään!  Viivyttelimme aamulla kuitenkin sisällä, sillä ulkona oli kylmä auringosta huolimatta. Lämpimät päivät olivat poissa.

Klo 9 jälkeen lähdimme kaupungille ottamaan valokuvia. Kiertelimme eri puolilla kaupunkia. Tärkein kohde tänään oli Astorgan piispan palatsi. Se oli Gaudin suunnittelema. Tässä linkki englannin kieliselle sivustolle:
https://www.palaciodegaudi.es/en/

Nykyisin palatsi toimii caminon museona. Rakennus oli mahtava. Turisteja oli paljon vierailulla, sillä oli lauantai.

Puolen päivän aikaan kävimme lounaalla. Sitten oli jo aika lähteä toiseen majapaikkaan. Olin varannut meille sängyt kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta alberguesta. Kävelimme puolisen tuntia. Kaukaa huomasimme naisen alberguen ovella. Hän huusi minua nimeltä. Olin yllättynyt. Hän oli mitä herttaisin ja sympaattisin emäntä.

Saimme erikois kohtelua. Hän vei meidät makuusaliin, jonka ovella pyysi meitä sulkemaan silmät. Olin erittäin hämmästynyt, koska en ymmärtänyt miksi. Laitoin kuitenkin silmät kiinni ja kun hän avasi oven, saimme katsoa. Hän oli laittanut meille kahden hengen huoneen kauniiksi. Kiittelimme häntä kovasti ja halasimme.

Illalla emme jaksaneet muuta kuin valmistaa keittoa ja paistaa kananmunia leivän päälle. Vatsa oli vielä lounaan jälkeen täynnä. Kävimme ajoissa nukkumaan. Tapasimme uuden unkarilaisen ystävän. Hän oli käynyt jopa Suomessa.

27. FONCEBADON

Iltapäivällä siirryimme Astorgassa pari kilometriä eteenpäin pieneen alberguen, vain 10 petipaikkaa. Jos oli ulkona kylmä sisällä oli vielä vähän kylmempi. Verhot heilui ikkunassa, olimme tuulen puolella. Emännän ystävällisyys lämmitti kuitenkin niin että pisteet kotiin.

Aamu, siitä ei voi sanoa muuta kuin minne mun hansikkaat on hävinnyt, mahdollisuuksia on 500 km verran. Aurinko sulattaa apostolit, ja kahvi nimistä myrkkyä taas uudesta kylästä. Näillä seuduilla on ihmisasutus tosi  vanhaa. Kivitaloja, kiviaitoja, varmaan kivikaudelta. Ensi kerran on tunne että tämä on nyt Espanjaa. Nykyaika puskee tännekin, vanhaa romahtanutta rakennusta kaivinkone puhdistaa, Porsche on katu varressa jne.

Albergue sijaitsee rinteessä 1300 metrissä. Huomenna nousua vielä 200m. Näköalat ovat avarat, tänään palattiin kivikko poluille, laitoin ensi kertaa rinkan kuljetukseen. Ratkaisu oli oikea, kuiva vuoristo tuuli ja ohut ilma tekivät noususta vaativan. Ihmettelin aamulla olenko sairastumassa, sykkeet olivat 15 pykälää normaalia korkeammat.Muistin kuitenkin edellisen korkean paikan vaelluksen ja tuuli pyyhki huolet. Puolen päivän jälkeen tasaantui, silti yläpuolella tavallisen. Kroppa lepoon ja huomenna taas eteenpäin.

25. Astorga

Reilu 250 km jäljellä. Jalat voivat hyvin, mukaan lukien minun polveni! Ihmeparantuminen!

Tänään meillä oli viileä aamu. Toissapäivänä 32 astetta ja tänään 20 astetta vähemmän! Parempi oli kuitenkin vaeltajien kävellä. Tapasin tänään uuden ystävän, Rosannan Italiasta. Puhuimme ranskaa muutaman tunnin, kunnes hän saapui majapaikkaan, Hospital d'Orbigoon.

Suurimmaksi osaksi valitsimme kävelyn tien vartta pitkin, vaikka olisi ollut vaihtoehto kävellä pikkukylien läpi. Veljeni sanoi, ettei halua kävellä yhtään ylimääräistä, kummallista? lmeisesti turnaus väsymys alkaa näkymään!

Sää suosi meitä, sopivan viileää, toissapäivän kuumuudesta ei ollut tietoakaan. Tulevaisuuden säätila näyttää myös hyvältä, aurinkoista ja lämmintä.

Astorgaan saapuminen oli upeaa! Korkealta kukkulalta näkyi kaupunki, matkaa oli vielä reilu 5 kilometriä. Majapaikka poikkeuksellisesti hotellissa, jäämme tänne yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Kävimme illalla kävelyllä kaupungilla todetaksemme, että kunnon ruokaravintolat avaavat vasta klo 21:00. Tervetuloa kaupunkiin! Onneksi kahviloissa saa perusruokaa mihin aikaan tahansa.

Nyt väsyttää. Huomenna kiertelemme kaupungilla ja otamme valokuvia urakalla. Velipoika kuorsaa jo! Öitä!

24. SAN MARTIN

Kello oli vartin yli kuusi, reitti merkit oli katsottu jo illalla valmiiksi. Seuraamme liittyy korealainen poika, ei puhu eikä pukahda. Ilmeisesti hän on epävarma Leon;in  läpikulku reitistä. Tässä voin valaista lukijaa, keltainen nuoli, useimmiten maalattu, koko vaihtelee voi sijaita ihan missä tahansa. Se voi olla, sokkelissa, katu kiven reunassa, valaisin pylväässä, tai kadun pinnassa. Sitten on vielä erikseen viralliset merkit, kuvissa on joitakin ollut. Korealaisia  täällä on  vähintään kolmasosa vaeltajista. Olemme ihmetelleet sitä alusta asti. Jotain selvennystä asiaan on saatu. Lepopäivän jälkeen oli kodikas olo, kun sai heittää rinkan selkään, 12-13 kiloa nyt mitään enää paina kun on yli 400 km sitä raahannut Espanjan maisemissa. Helteet väistyvät, viimeinen tunti kuljettiin sateessa. Huomiseksi on luvattu 15 astetta lämmintä, hyvä vaellus sää. Albergue on kodikas ja pienen puoleinen. Espanjassa kun ollaan niin monessa paikassa veden tuloa on säännöstelty. Tänään oli pohjat, kahva niin auki kuin menee, silti piti koettaa mitä märkää sieltä suihkusta tippuu, no onneksi oli lämmintä se vähä mikä tuli.. Asioitten itsestäänselvyys  ei ole ihan sama kuin kotona. Tyytyväisiä ollaan, huomenna kaikki voi olla...... toisin.

23. vapaapäivä Leon

Eilen kävely oli raskasta. 29 km päivän saldo. Iltapäivällä aurinko paistoi ja lämpötila kohosi 30 asteeseen. Kun pääsimme perille Leoniin oli mukava päästä suihkuun ja käydä lepäämään. Suomalainen ei ole vielä tottunut lämpöön.

Kuten kirjoitin, meillä ei eilen ollut wifiä. Muuten asunto oli kiva ja sijaitsi rauhallisella paikalla. Aamulla lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Katedraali oli tärkein nähtävyys. Lounaan jälkeen haimme reput asunnolta ja veimme ne albergueen. Vapaapäivä tuntuu vielä raskaammalta! Askeleita tähän mennessä 16 000. Lämpötila tänään vielä korkeampi kuin eilen.

Nyt odottelemme ruokaa ja menemme ajoissa nukkumaan. Huomenna matka jatkuu. Koetan kirjoittaa yksinkertaisesti, jotta ystävämme ulkomailla saisivat paremmin selvää. Olen saanut kommentteja, että teksti on hassua. Google-kääntäjä ei oikein tykkää Suomen kielen vivahteista ...

22. Léon

Tänään on käynyt huono tuuri wifin kanssa. Varattu Airbnb asunto oli ilman wifiä. No, täällä kahvilassa ei juuri pysty keskittymään tekstin kirjoittamiseen. Huomenna lisää uutisia.

Lämmintä on 30 astetta, vaikka Cppoa palelee... Tarkistin, hänellä ei ollut kuumetta.

21.RELIEGOS

Aamulla hukkaamme jäljen ja kuljemme tuppukylässä sikin sokin. Pyhiinvaelluksella kun olemme reitti  on viitoitettu joka kirkon kautta. Tällä kylällä  opasteet oli unohtunut tehdä. Samoin tien päällä, usko oli koetuksella, jos sitä on edes ollut, kun kilometri kaupalla mentiin yksin, edessä ei ketään takana ei yhtään seuraajaa, lopulta kylä tuli harjun takaa näkyviin. Vesipullo tyhjeni ja rinkan lantiovyötä  piti kiristää niin että napa oli jo selkärangassa kiinni. Kun iltapäivä oli joutavaa aikaa kävimme hierojalla, kovin oli helläkätinen rouva. Toivotaan että jotain apua siitä oli. Tänään ei nahkaa poltettu, pitkähihainen paita oli tarpeen eilisen jälkeen.

20. BERCIANOS, virallinen puoliväli

Eilen otettiin vahingossa varaslähtö puolivälin juhlimiseen, kun sapatin kunniaksi tilasimme heti majapaikkaan saavuttuamme juotavat. Ups, tänään joudumme juhlimaan uusiksi, sillä ohitimme aamupäivällä virallisen puoliväli virstanpylvään! Elämä on yhtä juhlaa...

Aamulla päätimme nauttia aamupalan ennen lähtöä majapaikassa ja se oli huono idea näin suomalaisen kannalta. Kahvi oli ok, mutta sen kanssa tarjottiin kaksi sokerikakkupalaa ja pulla. Velipoika olisi normaalisti ollut innoissaan moisesta herkkuöveristä, muttei kuitenkaan heti aamusta. No, opimme joka päivä jotain uutta!

Meseta jaksaa meitä ihmetyttää. Täällä melkein kilometrin korkeudessa kaikki on vihreää ja pelloilla viljellään eri lajikkeita. Kastelulaitteista päätellen täällä ei sada kovin paljoa. Kevät on jonkin verran jäljessä, joten saamme kokea kasvien ja puiden kukkimiset uusiksi. Hitaasti meidän korkean paikan leiri loppuu ja loppua kohden laskeudumme lähelle merenpintaa.

Nyt olemme kulkeneet samaa matkaa velipojan kanssa, tasaisella ja suoralla tiellä olemme kulkeneet n. 5 km/h vauhdilla. Mulla reppu on ollut kuljetusliikkeen huollettavana, mutta aion kokeilla kestääkö polvi, jos sitä kannan. Nyt on useampi päivä sujunut ihan hyvin polven kannalta, tarkoitus on säilyttää tämä tilanne. Mikäli se tarkoittaa, että marssin ilman reppua, olkoon se sitten niin, kuljetuspalvelu ainakin ilahtuu! Cppo tuumaili, että olisi kiva päästä perille, eikä minullakaan mitään sitä vastaan ole!

Ystävät ovat vaihtuneet, entiset ovat jo muutaman päivän edellä ja uusien kanssa vaihdetaan yhteystietoja. Saa nähdä, jääkö tästä reissusta uusia tuttavuuksia pidemmäksi aikaa. Tiistaina saavumme seuraavaan isompaan kaupunkiin, jossa yövymme kaksi yötä. Leonin vuorokauden pysähdys tarkoittaa jälleen uusien ihmisten tapaamista.

Sunnuntai on hiljainen päivä Espanjassa, kaupat ovat kiinni ja ihmiset viettävät aikaa perheidensä kanssa. Näissä pikkukylissä on vain muutama albergue eli vaeltajien majapaikka, kirkko ja hiukan paikallisten asumuksia, ei muuta. Oivallisia paikkoja lepäämiseen ja voimien keräämiseen.

Aurinkoista ja hellettä luvassa, tarkoittaa siis aamuherätyksiä klo 5:30, lähtöä taipaleelle klo 6:30 ennen auringon nousua. Ihan kiva, kun ei sada!
Mukavaa alkavaa viikkoa teille sinne Suomeen, Ranskaan, Irlantiin, Australiaan ja Jenkkeihin! Pahoittelen, jos unohdin jonkun mainita. Täällä vaellus sujuu ja elämä on ihanaa!

19.TERRADILLOS.

Aamulla maa oli autio ja tyhjä, vain liioittelematta 50 Vaeltajaa muutaman kilometrin suoralla. Tämä on jo tälläistä ollut viikon, joten Koillis-Savon reportteri koulutuksen saaneena, juttu on tehtävä jos sitä ei ole. Hyvät asiat ensin, itikoita ei ole, aurinko ei paista. Paitsi iltapäivällä. Se tarkoittaa että vaellus sää on sopiva.  Olen ollut terveenä, jalat ovat jo tottuneet 25km päivä annokseen. Pää on tyhjä, en ole löytänyt sitä suurta ajatusta. Matkan alkuvaiheessa useimmat olivat vakuuttuneita elämän muutoksesta.  Onhan tässä vielä aikaa. Rinkka on kasvanut kehon osaksi, sitä ei edes huomaa. Nukkumaan mennessä empien riisun sen selästä.
Huonona koen kielitaidon puutteen,  uskomatonta miten eri maista olevat ihmiset tulevat toimeen englanti, ranska, espanja sanastolla. Tänään meillä on 4 hengen huone, Norja, Saksa ja me. Heti oli esittelyt selvä englanniksi.. Tämä albergue on kylän laidalla, peltojen keskellä. Uudehko, laatu hyvä, ravintola  josta ilta ruokailu. Aurinko paistaa, mikäpä on ollessa.

18 Carrion de los Condes

Varsin laiska aamu tänään. Aamupala klo 7 sovittu alberguen tiloissa nautittavaksi, paahtoleipää, hilloa ja VOITA, pillimehu ja kahvi. Ihan ok. Tällä kyllä aamun pärjää. Suunniteltu paussi 10 km:n päähän.

Pilvistä, tuulista, lämmintä. Siinä aamun sää. Jossain vaiheessa muutama tippa vettä otsaan ei aiheuttanut suurta paniikkia. Tavallisen tylsä reitti oli tänään, liki 20 km viivasuoran tien laitaa , onneksi oli kuitenkin kävelytie.

Taukopaikan wifiä ei ollut, niinpä jäi päivittämättä Whatsapp tilapäivitys.  Koetan nyt vielä ehtiä ne laittaa, ennenkuin Nukkumatti ottaa kädestä kiinni. Kahvit kuitenkin juotiin ja tienvierttä kuljettiin kuin köyhän talon porsaat muiden vaeltajien kanssa.

Kylään saavuimme puolen päivän maissa, vahingossa olin valinnut oikean nunnaluostarin majapaikaksemme niitä vältellessäni. Tällä kertaa onnisti. Kivat tilat, hyvät sängyt ja  sopivan kokoinen makuusali. Meitä on täällä 12.

Iltapäivä olikin kiireinen, Sepon puhelin ei halunnut muodostaa wifiä ja pyykitkin oli ennätettävä pestä. Ruokahommat hoitelimme tänään itse, joten kauppaostokset verottivat myös vapaa-aikaa.

Sää alkaa täällä lämpenemään. Mikäli helle iskee, reppukuljetus tulee tarpeeseen.

Seppo on jo unten mailla, ilmeisesti siesta jäi väliin. Aamullakin sain kiskoa häntä sängystä ylös klo 6:45.  Hyvä kun nukuttaa!
Huomenna jälleen uusi päivä ja molemmat saapastelijat ovat ihan reippaita ja hyvillä mielin.

17 FROMISTA

Lähtiessämme Castrojeritz ;stä saimme ensimmäisen kerran mahdollisuuden kuvata auringonnousua. Minulla oli tietysti järkkäri syvällä rinkassa. Eihän täällä pelloilla ole mitään kuvattavaa, no olihan tuo kännykkä ja pocketti niillä piti pärjätä. Aamutuimaan kilometrin mittainen ylämäki, on siinä st. Jacobus päästänyt suustaan ruman sanan kun sandaali on lipsunut. Ylä maassa laajat tasanko alueet, sopii siinä tuulen liikkua. Hatusta sai kiinni pitää välillä. Yllätykseksi puolenpäivän jälkeen silmiemme eteen aukeni kanava, ja siinä jokilaiva, menossa väärään suuntaan. Kanava oli rakennettu rinteen reunaan, alapuolelta peltomaa  oli useita metrejä alempana. Seuraillessamme kanavaa saavuimme määränpäähän Fromistan kylään. Heti kun saimme katon pään päälle alkoi sade, no on sitä tuuria turistillakin. 

Systerin tilanne

Koska velipoika innoissaan kirjoittaa päivityksiä, olen jättänyt kirjoitushommat kokonaan hänelle. Nyt on kovin moni kysellyt polven tilannetta ja minulla on hyviä sekä huonoja uutisia.

Huono uutinen: lepo ei auttanut.
Hyvä uutinen: polvi sallii minun kävellä! Uskon että kinesioteippi, jonka velipoika ystävällisesti laittoi polveen, on vaikuttanut parantumiseen. Olen iloinen, että pystyn toistaiseksi jatkamaan vaellusta!

Samalla käytän tilanteen hyväksi, kerron tässä meidän tavanomaisesta päivästä, jotta teille tulee jonkinlainen käsitys caminolta.

Usein aamulla herätessä on pakko tarkistaa puhelimesta, mikä ja monesko päivä on menossa. Herätys on klo 5:30 ja tuntia myöhemmin olemme taipaleella.  Pienen aamupalan, jogurttia ja leipää, jälkeen kävelemme 10 km. Tarkoittaa ajallisesti 2,5 - 3 h. Usein löydämme kivan kahvilan, jossa nautimme aamukahvin lisäksi veljen mainitsemat zumot eli tuorepuristettua appelsiinimehua. Veli ottaa perunamunakasta (tortilla) patongin kera ja minä kinkkujuustosämpylän.
Sillä jaksaa jo kävellä lounaaseen saakka. Joskus, kun matka on lyhyt kuten tänään, vain 20 kilometriä, syömme lounaan vasta perillä. Muuten pysähdymme toisen 10 kilometrin jälkeen lounaalle.

Kun saavumme albergueen, eli majapaikkaan, rutiini on selkeä. Kengät eteiseen, rinkka petipaikan luo ja suihku kutsuu. Sitten lounas, nälkä on jo tässä vaiheessa.

Likavaatteita saamme pestyä usein, kun majapaikassa on pesukone. Se maksaa 3 euroa koneellinen.
Sitten velipoika usein hoitaa some-päivityksensä, minä valitsen siestan. Lepoa illalla klo 18 saakka, sitten ruokaa etsimään tai kuten eilen, yhteis illallinen kaikkien vaeltajien kesken klo 19. Tämän pari tuntia kestävän toimituksen jälkeen unta ei tarvitse kysellä. Klo 22 on valot sammutettava ja hiljaisuus aamulla klo 6 saakka. Kuorsaus tosin on sallittua. Korvatulpat ovat tarpeen.

16.CASTROJERIZ.

Laaja matalapaineen alue lepää fenno skandiassa, osa siitä ulottuu pyreneitten niemimaan ylle. Espanjan sisä osissa iltapäivällä selkenevää. Sateessa ja kovassa tuulessa etenemme 10 km eli 2,30 h. Zumot, tortilla ja haalea laiha kahvi.
Mitä muuta sateessa tarponut mies tarvitsee. Ravakkaa 5 km tunti vauhtia kävellen olemme Castrojeritzissa kello 12. Albergue sijaitsee, arvatkaa missä. Ylärinteessä tarpeeksi korkealla, ainakin 30 kiviporrasta oli nousua.. Anttolaan terveisiä uskolliselle lukijalle myönteisestä palautteesta. 

15. HORNILLOS

Päivän epistola. Kuulopuheitten mukaan joku st. Jacobus on kulkenut samoja polkuja 1000 vuotta sitten. Pari suomalaisista hurahtanutta kulkee kauniissa aamupäivässä syvällä Espanjan maaseudulla. Lohduttavaa on että kansalaisia kaikkialta maan ääristä on samalla tiellä yhtä aikaa. Matka taittuu,
22 km on takana heti puolen päivän jälkeen.  Hornillos on kylä johon ei voi eksyä, nähtävyyksiäkin on ... kirkko!!!

14. Vapaapäivä Burgos

Olin tullut pari  päivää aiemmin tänne kaupunkiin hakemaan lääkärin mielipiteen polven tilanteesta. Olin saanut vakuutusyhtiöstä ohjeet mennä yliopiston sairaalaan, jossa puhuttaisiin englantia.  Olivat vain väärässä. Vasta päästyäni juttelemaan lääkärin kanssa, hänellä oli assistentti, joka puhui englantia. Sain luvan jatkaa vaellusta.

Cppo ja ranskalaisen ystävä J saapuivat eilen iltapäivällä tänne. Olimme varanneet Airbnb asunnon etukäteen. Kävimme myöhään illalla syömässä paikallisten suosimassa tapas baarissa.

Aamulla oli todella kylmää ja aurinkoista. Toiset lähtivät kaupunkiin tutustumaan, minä jäin hoitamaan sosiaalisia suhteita. Puhuin puhelimessa koko aamupäivän.

Puolen päivän aikaan ystävä lähti kotiin junalla, me veljen kanssa etsimme seuraavan majapaikan. Jonossa alberguen edessä oli arviolta 30 reppua. Ensimmäistä kertaa näin tälläistä jonoa.

Petipaikat saatuamme lähdimme kaupungille syömään. Olin aamulla herännyt klo 5 kuten vapaapäivänä kuuluu. Lounaan jälkeen uni maistui.

Illalla joku vaeltaja viettää kuulemma syntymäpäivää täällä caminolla. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juhlille. Sinne siis klo 18.

13 BURGOS

Aamuhmärä kännykän valot alkavat vilkkua vuoteitten päällä. Useimmat heräävät 5.30, harva nukkuu enää kuuden jälkeen. Kello on tunnin suomen aikaa jäljessä, pimeys väistyy 7 :mään mennessä. Polku kiertelee metsässä pari tuntia. Saavumme sanan mukaisesti maantien reunaan. Siitä alkaa Mooseksen vaellus, koko loppu päivän kuljemme tien vierustaa. Burgos on suuri kaupunki, teollisuus alueen reunasta keskustaan kävely vie aikaa yli  tunnin.  Uupumus tuntuu kehossa, sunnuntain vuoksi kaikki ruokapaikat ovat kiinni. Avoin Cafe löytyy vasta kahden maissa Burgosissa. Ruokailun jälkeen matkaa on 2.5km asunnolle.

12. San Juan de Ortega

Aurinkoinen hyvä vaellus sää. Viileä tuuli pitää ilman raikkaana. Villa de la Franca, kahvit, zumot ja tortilla siivu. Sitten alkaakin ylämäki josta ei loppua tule. Tunnin verran pelkkää kivikkoista nousua kysyy voimia. Viimein kirkontorni kohoaa näkyviin ja saavumme San Juan de Ortegaan. Pieni kylä 2 baaria,iso kirkko, ei kauppaa. Päivän kilometrit 24, ihan mukavasti meni, jäi vielä paukkuja. 

11 BELORADO

Kevät sateessa lampsiessamme meni 3 tuntia ennen kuin tajusin mikä maisemissa oli muuttunut. Ei ainuttakaan viinipeltoa. Raja oli eilisessä kylässä. Tänään silmän kantamaan vain viljapeltoja. Alberguen ovella jonoa mahdutaanko sisään, pieni epäilys oli mielessä. Reitti oli tänään yksitoikkoista maantien seurailua pienellä hiekkatiellä. Maisemat maaseudulla peltomaisemaa.

10. Santo Domingo 30 km 254 m

Aamulla pilvistä, eikä eilisestä lämmöstä tietoakaan. Mukava oli silti lähteä heti aikaisin kävelemään. Cppo tapansa mukaan malttamattomana painui matkoihinsa ja minä ystäväni kanssa perästä.
Kymmenisen kilometriä pitkin viinipeltojen laitamia, kunnes saavuimme Najeran kaupunkiin. Aamukahvit rauhassa ja matka jatkui. Polvi oli oireillut ennen kaupunkiin saapumista, joten laitoin polvituen paikoilleen kahvitauolla.

Jatkoin tauon jälkeen veljeni kanssa vaeltamista seuraavaan etappiin saakka.  7 kilometriä ja uusi tauko, odotimme ystävää saapuvaksi. Hän oli jäänyt ottamaan valokuvia. Polvi oli huonossa kunnossa. Kysyin kuljetusta ja tulin lopun matkaa bussilla, joten minulle 17 kilometriä riitti tänään. Cppo ja ystävä kävelivät perille.

Tällä kertaa olemme entisessä nunnaluostarissa,  suihkusta tulee ainoastaan kylmää vettä ja muutenkin tilat ovat askeettiset. Voi vain kuvitella entisajan pyhiinvaeltajien olosuhteita.
Meillä on kaikki hyvin!

9. VENTOSA

Logronon  kaupungin katuja aamuhämärissä kulkiessamme saimme käsityksen miten iso kaupunki todellisuudessa oli. Puistoteitä, hiekkatietä ja maantien varsia kulki tämän päivän reitti. Koko 20km oli tasaista maastoa. Matka joutuikin nopeasti ja olimme jo 12:00 Ventosassa. Lyhensimme tätä etappia ja jäimme jyrkän nousun etupuolelle yöksi.