Viimeinen päivä tuntui jo aamusta vähän haikealta, tässäkö tämä reissu nyt sitten oli? Toisaalta on helpottavaa päästä omaan kotiin ja sänkyyn nukkumaan!
Emme olleet ehkä osanneet odottaa, että nimenomaan tämä päivä olisi rankin, sillä reitti sisälsi lauttamatkoja kivasti rytmittämään polkemista. Mutta hampaat irvessä poljimme tappomäkiä, kuten niitä kutsuin. Yhden, korkeimman, työnsin pyörää jopa suosiolla.
Pisin lauttamatka oli heti aamusta. Puolen päivän aikoihin saavuimme Korppooseen ja tiemme uusien tuttavuuksien kanssa erosivat. He lähtivät Iniön saarelle ja me poljimme Nauvoon. Siellä pysähdyimme syömään ennen seuraavaa lauttaa.
Lauttamatka kesti tunnin, sisältäen pysähdyksen Seilin saarelle. Minua väsytti ihan tajuttomasti, koetin pilkkiä istualteen salongissa, kun en kehdannut heittäytyä pitkäkseni siihen sohvalle. Hangasta alkoi se matkan vaikein osuus! Viimeiset 24 kilometriä olivat toki lämpötilankin vuoksi tuskalliset, mutta ennenkaikkea korkeuseronsa takia. Mäkiä riitti!!!
Olimme Merimaskussa leirintäalueella vasta 19:30. Meillä kävi tuuri, kun tunnin kuluttua saapumisesta oli saunavuoro vapaana! Ehdimme nopeasti syödä iltapalaa, sillä leirin pystytys sujui rutiinilla ja kesti vain 5 minuuttia.
Vaikka päivä on ollut pitkä, iloisena siitä, että yksi haaveemme on toteutunut, sen kestää. Huomenna päivän rasitus on jo unohtunut.
Ihmeellistä tässä reissussa oli pyöräilyn helppous. En olisi etukäteen voinut kuvitella, että viikon pyöräilyn jälkeen voisin helposti jatkaa 40-50 kilometrin lenkkejä.
Minähän kuvittelin, että takamuksen lihakset olisivat vähintäänkin puutuneet kivusta ja jalat pökkelöityneet lukemattomien mäkien polkemisesta. Ainoastaan torstai aamuna satulaan noustessa tunsin, että juu, pyöräilty on. Tunne meni samantien ohi. Perjantaina reisilihakset ilmoittivat saaneensa liikuntaa, mutta sekin tunne hävisi seuraavaan aamuun mennessä.
Tämä reissu jää mieleen monella tavoin erikoisena, mutta erittäin positiivisena kokemuksena, tämä meidän pyöräretki Ahvenanmaalle!
