tiistai 5. helmikuuta 2019

Valokuvia aiemmalta caminolta

Monenlaisissa maisemissa caminolla saa kulkea. Ystäväni kanssa syyskuussa v. 2013 meillä oli tarkoituksena vaeltaa noin puolet matkasta Leonista perille saakka. Toisin kuitenkin kävi, sillä sairastelut sotkivat hyvät suunnitelmamme. Aikataulu tuolla kertaa oli sen verran tiukka, että sairaspäivän jälkeen oli kuljettava bussilla, jotta pysyisimme suunnitelmassa. Suurimmaksi osaksi sää suosi meitä ja sadevaatteita ei juuri tarvinnut esille ottaa. Lämpötila oli 20 asteen tienoossa, auringossa tietty kuumempi! Tässä muutama kuva siitä reissusta.

Ihanteellinen polku

Välillä saimme ihmetellä erilaisia kyliä

Sateen uhatessa caminokansa pukeutui sadeviittoihin.


Maisemat olivat välillä suorastaan hulppeat.
Mitä erilaisempia petipaikkoja oli tarjolla. Me valitsimme usein ihan vaiston mukaan majatalon ja välillä onnistuimme erinomaisesti, toisinaan punkka oli ankeammissa oloissa. Kuitenkin suurimmaksi osaksi jäi ihan hyvä fiilis näistä yhteismajoituksista. Useimmilla oli oma makuupussi, huopia oli tarjolla lisäpeitoksi ja heillekin, jotka käyttivät kertakäyttölakanoita. Syyskuussa oli jo sen verran rauhallista, että sänkypaikka löytyi suht helposti, eikä kenenkään tarvinnut nukkua lattialla. Suihkuissa oli tilaa ja lämminkin vesi riitti useimmiten. Kesäkuukausina nämä eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä.
Tässä petipaikkamme modernimmasta päästä

Onni oli joskus päästä aivan uuteen majataloon

Olipa joku valinnut yösijakseen telttamajoituksen puistossa
Usein vaeltajien illallisella tarjoiltiin yksinkertaista ruokaa viiniä tietenkään unohtamatta, mutta pitihän sitä nautiskella matkan varrella myös paikallisista erikoisuuksista. Ainoa ongelma välillä oli paikallinen tapa syödä illallista todella myöhään, joten muistan meidänkin joskus joutuneen odottamaan, että kokki suvaitsisi saapua töihin. Luonnollisesti väsytti iltaisin jo ajoissa, koska oli herännyt aikaisin. Osa porukasta poistui aamulla kukonlaulun aikaan jo liikkeelle, koska olivat valinneet pidemmät päivämatkat ja sen vuoksi oli kiirehdittävä jo heti aamusta. Jotenkin sitä vaan heräsi siihen kohkotukseen, vaikka yrittivätkin liikkua hiljaa.
Eräässä majapaikassa olisi ollut sauna!

Paikallisia herkkuja piti maistella, tässä mustekalaa

Reissun päätteeksi kävimme juhlimassa ravintolassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti