Australiasta nuori mies liittyy seuraamme, on epävarma lähtö merkeistä, emme ole caminon varressa. Siivittääkö viimeinen aamu lähtöämme, olemme jo klo. 6.00 kadulla, syster pitää yllä vauhtia niin että porukkaa tulee selkä edellä vastaan yhtenään. Tänä aamuna meistä ei mene kävelemällä ohi kuin yksi mies. Vauhti on 6 kilometriä tunnissa.
Odotin reitistä raskaampaa, ykskaks olemme kaupungin rajoilla. Väkeä on liikkeellä sillä onhan tämä se päivä jona kaikki vaivannäkö saa täyttymyksen. Paljon olen matkalla nähnyt, erityisesti mieltä liikuttaa varttuneiden ihmisten kohtaaminen caminolla, olkoon nyt sitten rakkautta. Sama myös kaupungeissa,vanhukset kulkevat käsi kädessä, ei Suomessa näe tälläistä. Myös omakohtaisia tunteita kohoaa pintaan, lähimenneisyydestä.
Kokonaisuutena tälläinen vaellus koetaan vain kerran. Nyt oli sopiva aika tälläiselle elämänkokemukselle. Jos tästä jotain oppii se tulee esiin henkisenä vahvuutena tulevina vuosina. Kysytte ehkä välittömiä vaikutuksia, helpotuksen tunne päällimmäisenä. Se on täytetty kuten mies ajanlaskumme alussa sanoi.
Kiitos siskolleni kaikesta, järjestelykyvystä, huolehtimisesta, arkipäivän toimien sujumisesta. Ilman sinua tämä matka ei olisi toteutunut.
CPPO.
Ps. Valokuvia caminolta linkki tulee tähän blogiin heinäkuussa.
CPPO.
Ps. Valokuvia caminolta linkki tulee tähän blogiin heinäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti