Haikein mielin lähdin Degersandiin leirintäalueelta aamulla, siellä tuntui kuin olisi ollut ulkomailla! Cppo sensijaan odotti jo Maarianhaminaan tutustumista innolla.
Hellettä oli luvassa, joten minä vaadin juomataukoa puolen tunnin välein, jottei nestehukka iske ja mielestäni onnistuin hyvin siinä. Veljeni, joka on muuten huono juomaan vettä, suostui onneksi myös nestetankkaukseen!
Matka sujui muuten joutuisasti, vaikka emme varsinaisesti kiirehtineet, vaan päinvastoin, pidimme useita taukoja, kahvia, jäätelöä ja eväitä oli pysähdyttävä nauttimaan. Onneksi olimme omavaraisia, sillä matkalla ei juuri avoimia kahviloita ollut. Löytyi myös yksi avoinna oleva kauppa, josta saimme jäätelöt. Kuvaaminen tahtoi vähän unohtua, eikä oikein kohteitakaan ollut tarjolla. Poljimme ykköstien vartta koko matkan, aika ankeat oli näkymät. Metsää, peltoja, metsää.
Saavuimme Maarianhaminaan puolen päivän aikaan. Vastaanotto ei ollut vielä avoinna, eikä se klo 13 auettuaan kauaa ollutkaan auki. Kaveri sanoi, että poikkeuksellisen tilanteen vuoksi, heillä on vähän työntekijöitä, kahvilakin saattaisi ehkä avautua huomenna. Vastaanotto olisi kiinni juhannuspäivänä. Mitäpä sitä sen enempää ihmettelemään, olihan tätä jo nähty muissa kylissä aiemmin. Leirintäalueella oli vain pari telttaa, eikä niitä illan lopuksi kovin montaa lisää tullut. Meitä oli ehkä 10 telttakuntaa yhteensä.
Kun kävimme päiväunien jälkeen kaupungilla kiertelemässä PYÖRÄLLÄ ( juu, vielä takamus kestää!) oli sielläkin tosi tyhjää. Näkyi selvästi ruotsalaisten puuttuminen. Suomalaiset olivat enemmistönä liikkeellä. Kadut olivat hiljaisia, muutama ravintola oli avoinna, joten meidänkin illallinen oli turvattu!
Lähellä leirintäaluetta törmäsimme kivaan ravintolaan, jossa saimme erinomaista ruokaa! Tämän vuoksi valvoimme harvinaisen myöhään, mutta olinkin nukkunut päivällä, joten jaksan juuri kirjoittaa päivityksen. Cppo pyysi sanomaan, että hän nukkuu jo, kuten tavallista!!!
Onpa hieno rhodo. Isompi kuin meidän pihalla. Taitaa olla muutaman vuoden kasvanut.
VastaaPoista