Aamulla hukkaamme jäljen ja kuljemme tuppukylässä sikin sokin. Pyhiinvaelluksella kun olemme reitti on viitoitettu joka kirkon kautta. Tällä kylällä opasteet oli unohtunut tehdä. Samoin tien päällä, usko oli koetuksella, jos sitä on edes ollut, kun kilometri kaupalla mentiin yksin, edessä ei ketään takana ei yhtään seuraajaa, lopulta kylä tuli harjun takaa näkyviin. Vesipullo tyhjeni ja rinkan lantiovyötä piti kiristää niin että napa oli jo selkärangassa kiinni. Kun iltapäivä oli joutavaa aikaa kävimme hierojalla, kovin oli helläkätinen rouva. Toivotaan että jotain apua siitä oli. Tänään ei nahkaa poltettu, pitkähihainen paita oli tarpeen eilisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti