Vapaapäivä tuli tarpeeseen. Söimme aamupalan kerrankin kaikessa rauhassa. Pakkasimme reput ja jätimme ne säilytykseen albergueen. Meidän oli hankittava junaliput Santiago de Compostelasta eteenpäin, joten marssimme juna-asemalle.
Lipun osto oli hauskaa. Kun itse ei puhu espanjaa ja myyjä ei puhu muuta kuin espanjaa! Kunnialla selvisimme ja saimme oikeat liput vihdoin käteen. Nyt voimme huoletta jatkaa kävelyä!
Velipoika laski tänään, että kymmenen päivää on jäljellä kävelyä. Saattaa se reilu 210 km sujua vielä yhdeksässä, katsotaan. Vähän riippuu säästä ja omasta voinnista. 2. päivä kesäkuuta ollaan viimeistään perillä. Tavalla tai toisella. Nyt tuntuu hiukan vähäiseltä jäljellä oleva matka!
Tänään olemme syöneet kotiruokaa. Kun melkein joka päivä syö ravintolassa, se kyllästyttää väkisin. Lounaaksi söimme paikallista suosikkikalaa, turskaa. Sitä on tarjolla vähän joka ravintolassa. Illalliselle valmistin broileria. Lisäkkeenä vihannesriisiä ja mansikoita jälkiruoaksi. Maistui mukavalle.
Viikonpäivät ovat edelleen hakusessa, joten olemme oppineet jo toistelemaan aamusta saakka kyseisen päivän nimeä. Pakko, koska jokainen päivä tuntuu sunnuntailta! Oikea sunnuntai aiheuttaa kuitenkin etukäteis järjestelyjä, koska kaupat ovat silloin kiinni.
Nyt alkaa olla tungosta jo täällä majoituspaikoissa. Mikäli haluaa tiettyyn albergueen, on varattava etukäteen. Aina on tilaa löytynyt parille vaeltajalle. Tähän mennessä meillä on ollut tuuria löytää kivoja majapaikkoja. Tämän päivän Airbnb-asunto on yksi hyvä esimerkki! Tässä olisi saattanut viihtyä pidempäänkin! Vaan ei auta, huomenna 6:30 lähden seuraamaan veljeni selkärepun etenemistä ja koetan kipitellä perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti