32. Fonfria

Aamulla pukeuduimme kevyesti, koska viime päivät olivat olleet lämpimiä. Emme ymmärtäneet olevamme vuorilla. Niinpä kumpikin meistä paleli ensimmäiset pari tuntia sykkeet nostattavasta noususta huolimatta. Reilun kilometrin korkeudessa oli sumua, joka tuli kosteutena alas. Puista putoili vettä kulkijan päälle. Ei kuitenkaan satanut.

Maisemat olivat tällä osuudella henkeä salpaavan kauniit, niin kauan kuin sumu ei haitannut näkyvyyttä. Ennätimme ottaa onneksi valokuvia maisemista, ennen kuin sumu saapui.

Kävimme kahvitauolla lämmittelemässä, mutta pian tuli uudelleen kylmä. Oli vaan purtava hammasta ja kestettävä. Taas kaksi tuntia vaellusta ja uusi tauko. Nyt päätimme istuskella pidempään sisällä. Join muutaman mukillisen kahvia ja kuuman veden kanssa brandyn. Vietimme varmaan tunnin verran kahvilassa. Aurinko oli tänä aikana saanut sumulta vallan ja se lämmitti ihanasti. Viimeiset kilometrit perille sujuivat kevyesti, ajatus kuumasta suihkusta laittoi tossuun vielä vauhtia.

Tänään olemme aivan keskellä maaseutua. Olemme kulkeneet monen maalaistalon ohi ja nähneet lukuisia traktoreita. Lehmistä on kokemusta läheltä ja kaukaa. Viimeiseen mäkeen saavuttaessa pääsivät lehmät juuri navetasta ulos, jolloin muutaman hetken ajan tuijottelimme toisiamme, kaksi hämmästynyttä, lehmä ja minä. Jatkoin matkaani, en jäänyt ihmettelemään pidempään.

Se hyvä puoli näissä maaseutu kylissä on, ettei ole liikaa aktiviteetteja valita, voi vain kaikessa rauhassa levätä. Ulkona ei tee mieli olla, vaikka aurinko paistaa. Kylmä on vielä luissa ja ytimissä, lisäksi viereisen karjatilan tuoksut ei houkuttele.

Viimeinen viikko lähtee huomenna käyntiin. Mikäli hyvin käy, olemme perillä Santiagossa ensi viikon lauantaina. Olemme joutuneet muuttamaan hiukan vaellus suunnitelmaa, jonka alussa julkaisin. Matka sujui joutuisammin, kuin oletin. Luulen näin ollen, että olemme päivää ennen suunniteltua perillä. Pitäkää peukkuja meille!