Iltapäivällä siirryimme Astorgassa pari kilometriä eteenpäin pieneen alberguen, vain 10 petipaikkaa. Jos oli ulkona kylmä sisällä oli vielä vähän kylmempi. Verhot heilui ikkunassa, olimme tuulen puolella. Emännän ystävällisyys lämmitti kuitenkin niin että pisteet kotiin.
Aamu, siitä ei voi sanoa muuta kuin minne mun hansikkaat on hävinnyt, mahdollisuuksia on 500 km verran. Aurinko sulattaa apostolit, ja kahvi nimistä myrkkyä taas uudesta kylästä. Näillä seuduilla on ihmisasutus tosi vanhaa. Kivitaloja, kiviaitoja, varmaan kivikaudelta. Ensi kerran on tunne että tämä on nyt Espanjaa. Nykyaika puskee tännekin, vanhaa romahtanutta rakennusta kaivinkone puhdistaa, Porsche on katu varressa jne.
Albergue sijaitsee rinteessä 1300 metrissä. Huomenna nousua vielä 200m. Näköalat ovat avarat, tänään palattiin kivikko poluille, laitoin ensi kertaa rinkan kuljetukseen. Ratkaisu oli oikea, kuiva vuoristo tuuli ja ohut ilma tekivät noususta vaativan. Ihmettelin aamulla olenko sairastumassa, sykkeet olivat 15 pykälää normaalia korkeammat.Muistin kuitenkin edellisen korkean paikan vaelluksen ja tuuli pyyhki huolet. Puolen päivän jälkeen tasaantui, silti yläpuolella tavallisen. Kroppa lepoon ja huomenna taas eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti