Kello oli vartin yli kuusi, reitti merkit oli katsottu jo illalla valmiiksi. Seuraamme liittyy korealainen poika, ei puhu eikä pukahda. Ilmeisesti hän on epävarma Leon;in läpikulku reitistä. Tässä voin valaista lukijaa, keltainen nuoli, useimmiten maalattu, koko vaihtelee voi sijaita ihan missä tahansa. Se voi olla, sokkelissa, katu kiven reunassa, valaisin pylväässä, tai kadun pinnassa. Sitten on vielä erikseen viralliset merkit, kuvissa on joitakin ollut. Korealaisia täällä on vähintään kolmasosa vaeltajista. Olemme ihmetelleet sitä alusta asti. Jotain selvennystä asiaan on saatu. Lepopäivän jälkeen oli kodikas olo, kun sai heittää rinkan selkään, 12-13 kiloa nyt mitään enää paina kun on yli 400 km sitä raahannut Espanjan maisemissa. Helteet väistyvät, viimeinen tunti kuljettiin sateessa. Huomiseksi on luvattu 15 astetta lämmintä, hyvä vaellus sää. Albergue on kodikas ja pienen puoleinen. Espanjassa kun ollaan niin monessa paikassa veden tuloa on säännöstelty. Tänään oli pohjat, kahva niin auki kuin menee, silti piti koettaa mitä märkää sieltä suihkusta tippuu, no onneksi oli lämmintä se vähä mikä tuli.. Asioitten itsestäänselvyys ei ole ihan sama kuin kotona. Tyytyväisiä ollaan, huomenna kaikki voi olla...... toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti