Triacastella'sta on vielä mainittava että illalla tapasimme suomalaisen miehen. Hän jutteli kymmenisen minuuttia kansamme, oli vasta kolmas kotimaan kansalainen.
Sumuisessa aamussa reitti kohosi pikkuhiljaa parin tunnin ajan. Puolikymmenen olimme kahvilla, siitä lähtiessämme "kirjailija" otti meistä kuvan ja pientä taustatietoa. Hän kuulema tekee camino vaeltajista kirjaa, sivuilla sitten ollaan postimerkin kokoisessa kuvassa Finlandiasta kaksi kulkijaa.
Kylän raitit menivät suoraan sanottuna navetan takaseinän vieressä, haju oli käsin kosketeltava. Askelia sai varoa, lehmien vatsan toiminta oli ajoitettu tieosuudelle. SARRIA näkyy kukkulan laelta valkoisena, toiveissa lähempänä, todellisuudessa matkaa oli 10km. Loppujen lopuksi 24km sijasta matkaa olikin 18 kilometriä. Oppaat ovat suurpiirteisiä, samoin tien varsissa jos on luvattu 3km, gps näyttää 5 kilometriä niin uskon satelliittia ennemmin.
Olimme sitten kaksi ja puoli tuntia etuajassa. Pääkatua harppoessamme ruokaravintolan löytyminen oli tiukassa. Täytyi turvautua pizza paikkaan, lukija antaa varmaan anteeksi sortumisen. Olimme parin sadan metrin haarukassa, siskoni rinkka 200m pohjoiseen, Airbnb- asunto muutama satametriä länteen. Kiitos Google mapsin kulku käy suurkaupungin kaduilla yhtä varmasti kuin Ahtialan metsissä.
Loppu kaneettina, miltä tuntuu. Aika on menettänyt merkityksensä, samoin pohdin valokuvauksen kanssa, samat kirkot, kylät, kukat ja maisemat joka päivä. Saanko tästä enää mitään irti? Seuraan vain kilometri tolppia enää alle 120 kilometriä jne. Viikko vielä ja mitä jäi käteen, uskomaton määrä elämää kiiltokuvan takaa. Tätä ette näe matkailu ohjelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti