Viimeinen varsinainen vapaapäivä ennen reissun loppua. Aamukahvit asunnolla rauhassa, sitten repun pakkaus. Saimme reput säilytykseen tämän päivän majapaikkaan. Kaupunkiin tutustumaan odottaa.
Tämä on kaupunki, josta moni vasta aloittaa vaelluksen. Jotta saa compostelan, eli todistuksen pyhiinvaelluksen suorittamisesta on käveltävä 100 km . Leimoja vaeltajan passiin on saatava 2 päivässä. Totesin veljelle, että todistuksen voi saada, mutta tämä kokemus ja tunne puuttuu. Kun on kävellyt alusta saakka, jossain vaiheessa vaeltajan valtaa suunnaton rauha. Sitä ei ennätä saada 100 kilometrin matkalla. Toinen asia on tämä tunnelma, nämä kaikki kylät kuuden viikon aikana, siihen ei viikossa pääse.
Kaikessa näkyy täällä, että vaeltajia on valtavasti. Albergueiden määrä ja palveluiden tarjonta on runsasta. Juuri aloittavien vaeltajien kasvoilta paistaa suuri innostus, Camino-seikkailu odottaa.
Kymmenelle ensimmäiselle jaksan toivottaa huomenet ja "buen camino", jonon jatkuessa sammuu into ja vaihdan reitiltä toiselle kadulle.
Aamu on harmaa, vuoriston sumu on vallalla. Iltapäivällä luvataan auringon voittavan. Harmaus ei haittaa. On mukavan rauhallinen maanantai, viimeinen viikko alkaa. Ajatukset hiipivät jo kotiinpaluuseen ja Suomeen. Kävelemme muutaman tunnin ympäri kaupunkia kuvaamassa kaikkea mielenkiintoista.
Aikaa on runsaasti, käymme tapaksilla ja pohdimme ajankäyttöä. Päätämme käydä parturissa ennen kotiinpaluuta. Palaamme tarkastamaan hotellin aukioloajat, huomaamme naapurissa parturin. Sinne! Saamme luvan tulla tunnin kuluttua uudelleen. Ennätän käydä kaupassa vihanneksia ostamassa, löydän myös pullapitkon päiväkahville.
Vaikka aika tuntuu matelevan, istun vihdoin parturin tuolissa. Haluan sivuilta lyhyet ja päältä pidemmät hiukset. Parturi aloittaa työn. Veitsi leikkaa valtavia tuppoja, en uskalla katsoa peiliin, vielä. Huomaan vain suurenevan hius kasan sylissä. Lopulta on pakko katsoa peiliin, kun parturi kysyy mielipidettä. Huokaus. On se lyhyt, sitä saa mitä tilaa! Helppohoitoinen hiusmalli.
Velipojalla käy parempi tuuri. Tulee siistin näköinen mies. Vielä tunnistaa.
Ostosten kera majapaikkaan, lounaaksi salaattia ja siesta kutsuu. Oli ihanan rauhallista nukkua. Pari tuntia kului kevyesti höyhensaarilla. Loppu päivä lepoa, iltapala ja ajoissa nukkumaan. Sellainen on meidän vapaapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti