Aamulla heräsimme klo 6 vuoristossa. Albergue sijaitsi 1400 metrin korkeudessa. Terassin kaide ja autojen ikkunat olivat aivan kuurassa. Kun lähdimme liikkeelle klo 7 lämpötila oli 1 astetta!
Tänään oli se päivä, jolloin saapuisimme rautaristin juurelle. Se sijaitsee n 2 km Foncebadon kylästä. Heitin minäkin oman taakkani ristin juurelle. Risti itsessään on todella pieni, mutta tolppa, jonka päässä se sijaitsee, on korkea.
Tuon ristin jälkeen alkoi valtava laskeutuminen vuorelta. Tulimme 1500 metrin korkeudesta Ponferradan kaupunkiin, joka sijaitsee n. 500 metrin korkeudessa. Polvi oli koetuksella, mutta ihmeellisesti se kesti laskeutumisen. Tosin minulla oli polvituki käytössä tänään. Aamulla piti kyllä miettiä, kumpaan polveen sen laittaisin, sen verran hyvässä kunnossa on polvi ollut.
Iltapäivä oli pitkällä, kun saavuimme kaupunkiin. Suihkuun ja lepäämään, päivä oli sen verran rankka. Lounaan olimme syöneet pikkukylässä ennen Ponferradaa.
Siestan jälkeen kävimme illalla syömässä lähiravintolassa. Huomenna on onneksi vapaapäivä! Tänään oli kyllä hieno päivä. Velipoika huokaili myös tyytyväisenä.
Laskujen mukaan meillä on vielä 10 päivää kävelyä. Nopeasti on aika sujunut. Viimeiset päivät tulevat olemaan ruuhkaisia. Monet aloittavat vasta viimeisen sadan kilometrin kohdalta saadakseen Compostelan eli todistuksen pyhiinvaelluksen suorittamisesta.
Toivottavasti Sepon hanskat löyty!? Mulle tulee ihan liikutus tuosta taakan ristin juurelle heittämisestä. Kuvainnollisesti vaiko jokin ajatus mielessä?
VastaaPoistaMiun polvi menee huomenna lääkäriin. Eli koville on ottanu täälläkin. Hanhiaurat on täyttäny paikallisen taivaan useamman kerran.
Teillä loppu häämöttää ja haikeus varmaankin valtaa mielen. Reppuun jää paljon myöhemmin pohdittavaa. Kuulumisiin. Anttola.